maanantai 22. huhtikuuta 2013

Kuin viimeistä päivää

Before I Fall
Lauren Oliver 2010
WSOY 2010


Samantha Kingstonilla on kaikki; hän kuuluu koulun parhaisiin piireihin, hänellä on kolme luottoystävää, ihana poikaystävä ja koko maailma käsissään. Sitten yksi perjantai-ilta muuttaa kaiken. Sam kuolee. Samin suureksi yllätykseksi hän herää seuraavana aamuna ja huomaa elävänsä elämänsä viimeistä päivää uudelleen ja uudelleen. Päivä toisensa perään kumoaa edellisen tai vaihtaa suuntaa, kun Sam yrittää pelastaa itsensä. Seitsemän vaihtoehtoista totuutta paljastavat Samille yllättäviä asioita sekä hänestä itsestään, että hänen lähipiiristään ja vaikuttavat kaikkien tulevaisuuteen.



Tämä oli rankka lukukokemus; äärettömän kaunis ja äärettömän surullinen, mutta todella rankka. Jos tämä kirja olisi ilmestynyt silloin kun olin itse Samin ikäinen, 17-vuotias, en todennäköisesti olisi kirjaa lukenut, koska kuolevaisuuden kohtaaminen edes kirjallisessa muodossa olisi ollut itselleni liian vaikea käsitellä. Nyt reilun vuosikymmenen vanhempana pystyn asettamaan asiat paremmin perspektiiviin, mutta aihepiiri on silti pysäyttävä. Oman kuolevaisuutensa hyväksyminen on varmaan vaikeimpia asioita ihmiselämässä, sen miten rajallista aika on. Erityisesti, kun kyseessä on nuori ihminen. 

Synkästä aiheesta huolimatta tämä ei ole synkkä tai masentava kirja. Ainakaan minun mielestä. Ennen kaikkea tämä on kasvutarina. Ei tarvitse montaa sivua lukea, kun tajuaa, että Sam ja hänen ystävänsä ovat melkoisia narttuja. Todella, todella pinnallisia, itsekeskeisiä, ilkeitä ja vastenmielisiä tapauksia. Eläessään uudelleen ja uudelleen elämänsä viimeistä päivää Sam alkaa tajuta miten suuret vaikutukset pienellä teolla voi olla ja hän todella yrittää muuttua. Ja muuttuukin. Kirjan lopun Sam on aivan eri ihminen kuin kirjan alun.

Voin tunnustaa, että kirjan loppu sai minut vollottamaan ihan holtittomasti. Vähän monitulkintainen, mutta ehdottomasti hieno. Jos loppu olisi ollut erilainen, onnellisempi, niin se olisi pilannut kirjan, tehnyt siitä "kesyn". Tuli kuitenkin todella surullinen olo niiden vuoksi, jotka jäivät henkiin.  

Tästä ei nyt tullut yhtään semmoinen arvio, minkälaisen olisin halunnut kirjoittaa, koska en vain pysty ilmaisemaan itseäni niin kuin haluaisin, mutta tällä nyt vaan on mentävä. Lukekaa! Haluaisin ihan hirveästi keskustella tästä.

Ai niin, tällä valloitan sekä Connecticutin, että lukudiplomin Ihmisiä -kategorian.         

4 kommenttia:

  1. Todennäköisesti luen tämän sitten, kun olen saanut käsiini ja luettua Oliverin Delirium-trilogian viimeisen osan. Sen verran olen tykästynyt Oliveriin kirjailijana tuon trilogien perusteella, että haluan kyllä lukea tämänkin kirjan. Ideakin kuulostaa kiintoisalta. :)

    VastaaPoista
  2. Minä taas haluan lukea Delirium-trilogian jossain vaiheessa. Sen verran paljon vaikutuin kirjailijan taidoista ja tyylistä. :)

    VastaaPoista
  3. Kylläpä kuulostaa kiinnostavalta kirjalta! Täytynee etsiä tämä käsiini, kunhan pääsen eroon Punaisesta lohikäärmeestä ^^

    VastaaPoista